Lullebieggasta otettiin jo esimakua, kun reilu puolet pilottitiimistä kävi ottamassa tuntumaa pääkaupunkiseudun sorateihin. Tuntumaa haettiin 93 kilometrin verran ja väliin hyvin haastavissa oloissa – pyörä kantoi kuskeja pääosan, mutta väliin myös toisin päin.

– Tavoitteena oli tarjota jokaiselle sellaisia tienpätkiä ja maisemia, joita ei taatusti ole koskaan aiemmin vielä ajanut, myhäilee Lullebieggan reittimestari Lemmettylä.

Sama tavoite jatkuu, kun matka pohjoiseen parin viikon päästä starttaa.

– Ajajilla on aika nostaa jalat seinälle ja alkaa keskittyä tulevaan. Meillä on edessä raaka taival, mutta jokaisella on lupa taittaa se omalla tavallaan. Tänä vuonna Lullebiegga ei ole kilpailu, vaan seikkailu.

Ellei peruuntumisia tule, niin pilotin ajajakaarti on nyt kasassa. Mukana on tiukka joukko vakavista harrastajista entisiin tai nykyisiin kilpaurheilijoihin. Ja kun Suomi-neitoa ajetaan, niin myös puolet joukosta on naisia. Osa taittaa taivalta vain valitun osan, toisilla määränpäänä on koko matka etelän auringosta keskiyön aurinkoon.

– Pian se alkaa. Pyörällä, mutta ykkösluokassa. On aika vetää henkeä ja valmistautua Suomeen, tiivistää Lemmettylä.