Lullebieggan toinen etappi kuljetti karavaanin Hämeenlinnasta Jyväskylään. Reittiohjelma Komootin lupaama 205 kilometriä piti kutinsa, mutta 1600 nousumetriä paljastui liki kolmen nettokilometrin nousuksi.

– Upea päivä! Luonto ja profiili olivat niin erilaisia kuin eilen, paaluttaa Lullebieggan sorakultin spirituaalinen johtaja Lemmettylä.

Sorapastori puhuu asiaa. Vain ykköskymppejä Hämeenlinnasta pohjoiseen, jossain Hauhon korkeudella Etelä-Suomi oli selätetty ja maisema vaihtui keskisen Suomen aggressiivisemmin kumpuilevaan maastoon. Etapin puolivälissä Isojärven kansallispuisto kulki hajuetäisyydellä ja jatkuvasti jyrkkenevien mäkien reunoilla metsä näytti jo erämaalta.

Jämsän jälkeinen osa reitistä oli triathlon-maestro Tom Söderdahlin nuotittamaa. Tompalle tiet olivat lienee poikkeuksellisen leveitä, mutta kahdeksan päivän koitosta ajatellen rytmi oli kohdillaan ja jatkuva rullaavien nousujen rumputuli juuri sitä koettelemusta, mistä Lullebiegga on valettu. 

Ja jos matkataan isänmaan alakulmalta yläreunaan, niin on syytä myös tutkia katajaisen kansan luonnetta. Toisen päivän annos suomalaista kulttuuriperimää saatiin, kun Jyväskylän eteläreuna oli ylitetty. Saakoskella, noin puolivälissä Jämsästä Jyväskylään ja hädintuskin E63-tien pakokaasuhuurujen ulkopuolella sijaitsee Koski-Baari. Paikan täytyy olla Aki Kaurismäen synnyinkoti tai vähintään inspiraation lähde. Näiden sykähdysten vuoksi Koski-Baari valikoitui myös päivän kansikuvaksi.

Toinen päivä toi ajajakatraaseen myös ensimmäiset rasituksen merkit. Reidet kaipasivat jo ravistelua eilispäivää enemmän, sorapöly uhkasi kasaantua ensimmäisiin uurteisiin kasvoilla. Mutta jo kaksi päivää riittää ryhmähengen syntymiseen. Ja kaksisataisen höykytyksen pystyivät selättämään myös pari kuskia, joilla pyöräilyuran ensimmäinen haamurajan puhkaisu oli syntynyt vain päivää aiemmin.