Lempäälässä, Tampereen kupeessa sijaitsee suomalaisen kestävyysurheilun takahuone. Se löytyy uinuvalta teollisuusalueelta, isosta autotallista. Sisällä lepää satoja suksia, hyvässä hoidossa olevia pyöriä ja vuosikausien kokemus välineiden hoidosta. Tervetuloa Hannu Hovilan hoviin. Hänen hoivissaan ovat niin hiihtomaajoukkueen kuin Lullebieggan pilottitiiminkin välineistö.

Hannu Hovila on neljän kympin korvalla, taustallaan ura sekä kestävyysurheilijana että välineistön huoltajana.
– Tykkään sanoa, että olin kansallisen tason urheilija, tuumaa mies, jolla on selvä pirkanmaalainen tapa olla tekemättä itsestään numeroa.

Hovilan laji oli hiihto ja mies kisasi vielä reilu vuosikymmen sitten SM-kisoissa sijoituksista parinkympin molemmin puolin.

Kilpaura poiki lopulta toisen uran. Hovilan vietti useamman vuoden hiihtomaajoukkueen voitelutiimissä ja on tätä nykyä Olympiavalmennuskeskuksen leivissä. Hovilan hoivissa on jokainen suksipari, joka vie ensi talvena hiihtomaajoukkuetta laduilla. Hän esittelee tyytyväisenä Hiihtoliiton hiomakonetta. Sen takaa kurkistaa toinen samanlainen, kuulemma oma. Pitäähän miehellä suksien hiomakone olla.

Kesäkaudella hiihtorintamalla on hiljaisempaa. Sulien teiden aikana Hovilan leipälaji onkin pyöräily.
– Pyöräily on ollut aina tärkeä harrastus ja harjoittelumuoto, mies kertoo.
– Sain ensimmäisen maastopyörän vuonna 1997 ja maasto on pysynyt aina tärkeimpänä. Kokeilin maantiepyörääkin, mutta möin sen pari vuotta sitten pois. Miksi pitää, jos lenkkejä kertyy pari, kolme kesässä?

Nyt huoltopenkissä on kuitenkin täysin iskemätön, puhdasta metallia hohtava titaaninen gravel-pyörän runko. Myös etuhaarukka löytyy, mutta komponenttien suhteen vallitsee maailmanlaajuinen pula-aika.
– Saa nähdä mitä tapahtuu, kun tämän saa valmiiksi, Hovila sanailee ja muistaa kertoa perään nöyrästi, ettei projektissa ole mitään järkeä.

Kuten harrastusrintamallakin, myös töiden osalta pyörien huoltaminen on Hovilan toinen leipälaji. Ennen nykyistä pestiään Olympiavalmennuskeskuksessa mies vietti jatkuvaa huoltopummin elämää: talvella suksien ja kesällä pyörien parissa. Lullebieggassa hän on yksi viisipäisen huoltotiimin kulmakiviä, vastuullaan elintärkeä pyörien huolto. Mekaanikon tehtävien lisäksi on pystyttävä venymään myös moneen muuhun rooliin. Pyörien huolto kasaantuu iltoihin ja juhannusta edeltävät aamupäivät Hovila on tiimin päivystävä apuajaja: jos ajajia alkaa putoilla joukosta, niin Hovila laskee lasit silmille ja hyppää satulaan.

– En minä kyllä itse selviäisi Lullebieggasta. Olen ajanut yli kaksi sataa kahdesti koko elämän aikana, nekin maantiellä, hän sanoo päätään pudistellen.
Sanoissa soi jälleen vähättelyn viipyilevä kaiku. Mies päräytti tuoreeltaan Mäntyharju Gravel Racen 140-kilometrisen version, omalla maastopyörällä gravel-kiitureiden keskellä. Hovila on Suomen muotoinen mies. Täsmälleen sellainen, minkä varaan Lullebiegga on rakennettu.