Kesän 2020 piti olla Suvi Toholalle suuri. Ohjelmassa oli Race Around the Netherlands, self-supported -tyyppinen 1900 kilometrin kiertoajelu Hollannissa. Lisäksi kalenterista löytyi 560-kilsainen gravel-ajo Tuscany Trail sekä Kööpenhaminan Iron Man. Mikään ei mennyt kuten piti: korona huuhtoi kaikki kolme tapahtumaa pois ja Suvi itse vietti kymmenen viikkoa kipeänä.

Alkuvuonna 2021 hän muutti vuosien jälkeen takaisin Tanskasta Suomeen ja alkoi haaveilla Suomen läpi ajamisesta. Vastaan osui ilmoitus Lullebieggasta ja Suvi tarttui siihen välittömästi – puolikuntoisena ja tuntematta entuudestaan ketään muuta joukosta.

– Koko talven treenit olivat menneet huonosti ja palautuminen oli jatkuvasti hidasta. Mutta päätin katsoa mitä pohjalta löytyy. Ehkä se oli tyhmä teko, Tohola muistelee.

Tyhmää se ei ollut. Se oli urhea, mutta riskialtis ratkaisu, ja valitettavasti riskit osin toteutuivat.

Lullebieggan ensimmäisenä päivänä Suvi lähti jokaiselta tauolta ensimmäisenä: matka eteni, mutta oma tempo oli tarpeen. Kaikki saapuivat perille Hämeenlinnaan yhdessä nipussa.

Toisena päivänä reitin luonne muuttui. Tie vei Hämeenlinnasta Jyväskylään ja ohjelmassa oli ensimmäinen todellinen koitos. Viimeiset viisikymmentä kilometriä oli triathlon-ässä Tom Söderdahlin Lullebieggaa varten kartoittamaa jyrkkien mäkien rynkytystä. Orastava kipu Suvin polvessa kasvoi pitkin päivää piinaksi. Ajoasennon kompensointi vei voimia ja 30 kilometriä ennen maalia mehupurkki oli tiristetty loppuun.

– Oli ainoa oikea ratkaisu kuunnella kroppaa ja rajoittaa ajamista, hän pohtii, kun kivuliaista päivistä on ehtinyt vierähtää jo puoli vuotta.

Kakkosetapista alkaen Suvin ohjelma mietittiin jokaiselle päivälle erikseen. Polvikipu ei missään vaiheessa enää hellittänyt, mutta sitkeä nainen kiipesi satulaan joka päivä. Mukana oli aina Lullebieggan huoltotiimin ajaja ja yksin ei tarvinnut ajaa metriäkään. Kaikkein parhaina sorapäivinä Suvin osuudet valittiin siten, että kaikkein herkullisimmat pätkät mahtuivat mukaan. Lyhimpänä päivänä hän selvitti 40 kilometriä, mutta toisaalta vielä tuskien taipaleen aikanakin yksi etappi – koko reitin pisin – meni alusta loppuun.

– Olen kiitollinen, että sain jatkaa huollon kanssa ja pääsin näkemään koko reitin oman kunnon mukaan. Joka tapauksessa tämä oli kesän kohokohta.

Nuorgamiin Suvi ajoi yhteisessä rintamassa muiden ajajien kanssa. Kilometrejä tuli reilu tonni – sama mitta kuin Hangon ja Nuorgamin välisellä suoralla viivalla.

– Oli rankkaa olla se, joka jättää leikin kesken ja joka joutuu aiheuttamaan muille huolta ja työtä. Mutta samalla oli mahtava seurata muita, jotka päivästä toiseen vetivät täyden matkan ja onnistuivat.